^^

Hamsteri
Pakollinen lemmikki kun olet 23v.

viikon paras maanantai

Tuli hillitön tarve saada taas persikkaiset hiukset.
(Vanha kuva tuossa)
Ootan keskiviikon vapaapäivää ja pyhitän sen hiusten värjäykselle ja pyykin pesulle.

Okei... Ja yhdelle uudelle pikkueläimelle. Ainahan nyt yhen eläimen voi ottaa.
Viime talvena kun Ursula tuli, nii mainitsin asiasta jollekkin niin että "No aina voi vähän kissoja ottaa"
Toi lause on jääny elämään ihan omaa elämäänsä.

Ps. pesin tänään töissä vessaa oikee antaumuksella ja just kun mun piti olla valmis, nii huomaan et ovessa valuu veripisara. Pieni wtf ja käännyn ympäri ja seinät ja lattia täynnä verijälkiä. Sit huomaan mun sormessa pienen haavan josta tulvii verta niinku suihkulähteestä :D
ahahahah kiinnosti.
Mua kiinnosti.

Pps. puol litraa vettä ja peukalon kokonen pala inkivääriä viipaloituna. 15 min keittoaika.
Hunajaa.
Naminamii.

Hauska ihminen

Joku random haasto mut työmatkalla pyörällä kilpa-ajoon.
Mä voitin ja se huus mun perään et "heei mä annoin sun voittaa!"
Mä heilutin sille ja huusin kiitos.

Ja hei, teenage mutant ninja turtles:

kerronpa vaan

Päädyin muuten tossa joku päivä vahingossa räppikeikalle tukisukat jalassa.

grrrrr...

uuuiiauauaauuu.

Oon kyllästyny jo punasiin hiuksiin. Mitähän tekis seuraavaks hmmhmmmm...


Mä sain vihdoin jotain aikaseks ja soitin lääkäriin! JEEEE musta tulee vielä normaali! :D
Hoitaja pisti nyt konsultaatiopyynnön (? tjsp) lääkärille ja pitäis olla yhteydessä perjantaina ja sitten mietitään mitä tehtäis.
Toi asiaan tarttuminen on ollu niin vaikeeta, mut nyt kun mä sen tein nii en malta odottaa, että tää edistyy. Jotenkin lääkäriin soittaminen on aina vaikeeta. "Tahtoisin varata ajan lääkärille." "Millasesta asiasta on kyse?" "No ootappa hetki niin mä luen tän mun 100 rivisen listauksen."
Tää puhelu kesti melkeen puoltuntia.

torstai

Mulla on identiteettikriisi

Mä haluisin muuttaa pois täältä, mut pelkään yksinäisyyttä.  Vaikka mä vietänkin suurimman osan vapaa-ajasta yksin ihan omasta valinnastani, nii täällä on kuitenki lähellä edes joku, jos siltä tuntuu.

trolololllololoolo

Mä nauran nykyään tosi harvoin. Kaks viikkoa sit keksittiin mun 6v pikkusiskon kanssa tosi hyvä juttu ja sillon nauroin viimeks. Ja pitkästä aikaa. Sillain että oikeesti naurattaa niin paljon, ettei vaan voi lopettaa.
Tää ei oo mikään "yhyy elämä on paskaa", vaan ihan vaan toteamus. Kyllä mä hymyilen ja vähän "nauran" mut niin.. Kunhan mietiskelin asiaa eilen.
Onhan se aika surullista, ettei mulla vaan oikeestaan koskaan enää oo niin hauskaa.
Äsken törmäsin ebayssa yhteen paitaan, joka jostain syystä sai mut oikeesti nauramaan. Täällä mä nauroin ihan yksin. Se on aika lapsellinen tavallaan, enkä mä vois ikinä laittaa sitä päälleni esim töihin mennessä tai äidin luona kyläillessä.
Mut jos se saa mut nauramaan oikeesti, nii totta helvetissä se on pakko ostaa D: