Har har!

Tänään tajusin miks mä tykkään tosta työstä... Siin saa tosiaan jättää aivot narikkaan (read: joka päivä 8h aikaa omille ajatuksille ja hyvälle musiikille). Havahduin tänään kun pakkailin laatikoita suu korvissa. Toivottavasti hyvät muistot ei lopu kesken, muutenhan siitä tulee kamalaa!

Musta on itseasias tullu aikamoine haaveilija. Emmä edes muista mitä mä päivät pitkät haaveilen ja ajattelen, ne ajatukset tulee ja menee. Normaalisti about 25min kestävä työmatka on venähdelly täs lähipäivinä tunnin kestäväks, kun jään tutkailee kaikkee matkanvarrella ja kiertelen läpäl jostain metsäpoluilta. Onkohan musta tulossa HULLU? Tai ehkä joku metsämökkihöperö vaan.. Se on tää Karjaa. <3

Viikonloppunen Helsinki reissu sai mut tosin haikailemaan takas sinne. Oikeestaan kaikki riippuu nyt siitä työsopimuksen jatkamisesta, toistaiseks.

Porissa tapahtuu kaikenlaista. Oon huolissani vähän ja surullinen siitä. En haluu huonoo mieltä, kiitos, joten koitan vähän unohtaa. Vaikutan ehkä julmalta ja itsekeskeiseltä, mut joskus pitää ajatella ihan vaan omaa mielenterveyttä, hyvä tajuta se joskus, nii ei pääse liikaa masentumaan ja vittuuntumaan (enää), huh.

Lauantaina pitäs kumminkin mennä käymään siellä huudeilla. Vuokrasopimus porin kämpästä loppuu tän kuun lopussa, joten loota kii ja pelti kii, kämpän tyhjennys ja siivoominen odottaa. Sit koittaa semmonen VAPAUS et voi morjes pitää iloita siitä ettei mikään enään sido mua sinne (siis sillain virallisesti. Esim. Noora ei ole virallinen, se on muuten vaan semmonen sitova tapaus).