Mä oon ihan hyvä näin, mut mitäs hittoa mä teen tälle mun päälle.
Mun olis pitäny tehdä tälle jotain sillon ku mun elämä muuttu ja siitä on nyt jo 3 vuotta. Se oli liian iso muutos tapahtuu yhdessä yössä ja jättää kaikki ne asiat vaan taakse ja yrittää unohtaa. Istuu kännissä kavereiden kanssa parvekkeella ja todeta vaan ihan extemporee että "Mä en jaksa enää." Sit mä kävelin kotiin viideltä aamuyöllä ja itkin. Pakkasin kaikki mun tavarat ja lähdin 250km toiseen suuntaan.
En vastannu kelleekkään puhelimeen moneen kuukauteen.
Sä taisit elää elämääs liikaa viinan kautta? Pää tuskin sitä kestää pitkässä juoksussa. Ja se mitä tapahtuu selvinpäin.. Se kai on sitä todellista elämää. Se täytyy kohdata ja on elettävä arkea. Hyväksyttävä, että elämä on pitkälti "vain" sitä arkea. Sitten myöhemmin löytää arjesta "ne" jutut.
VastaaPoistaNiimpä niin sitäkin. Arki se on parasta mut joskus tapahtuu jotain huonoa ja sitten syöksyy kaikki vanhat huonot päähän.
PoistaTietysti kiinnostaisi tietää mitä ne "kaikki vanhat huonot on", mutta sun täytyy vaan yrittää ajatella, että menneisyys on menneisyyttä ja keskityttävä tähän päivään ja tulevaan. :)
VastaaPoistaT. Tuntematon blogisi löytänyt
Näin on :) Sanotaan vaikka näin tiivistettynä, että tuohon aikaan liittyy liian paljon vihaa ja päihteitä ja liian monen ihmisen menetys. Näitä vanhoja vaan tulee pyöriteltyä mielessä edelleen lähes päivittäin ja välillä sitä sitten sortuu ihan avautumaan tänne internetin ihmeellisen maailmaan... Mut eihän niille mitään voi.
PoistaNiin ja siis vaikka mä niitä mietinkin lähes päivittäin, nii en mä tarkota että mun jokanen päivä olis sen takia ihan paska! Mut joskus on. Yleensä sillon jos sattuu tapahtumaan jotain muutakin enemmän tai vähemmän huonoa, niin nää tuppaa sitten purkautuu kaikki yhtenä ryöppynä ja siinä se päivä sitten menee surkutellessa. Seuraava päivä on sit taas uus =)
PoistaYmmärrän.. Oon itse huomannut, että silloin kun löytää jotain erityisen mieluisaa, uutta elämäänsä niin siitä saa sen verran paljon voimaa, ettei vanhat asiat tavallaan nouse niin korkealle mielessä lannistamaan, koska uudet kuviot samaan aikaan painaa niitä alas. Opiskelun aloittaminen on mulla toiminut tällaisena juttuna. Jotenkin se kun saa konkreettisen päämäärän mitä kohti on pyrkimässä ja kun se lähestyy jatkuvasti "huippuaan", antaa se uskomattomasti voimaa.
PoistaVastailen tähän "vähän" myöhässä, mut kyllä. Mulla vaan on se ongelma et jaksan innostua muutamaks kuukaudeks ja sit taas ei. Oon alottanu opiskelun 2 kertaa, ekalla kerralla kestin puoltoista vuotta ja tokalla kerralla taas vuoden. Nyt oon tosin pyöritelly mielessäni uutta alaa jo peräti vuoden ja edelleen jaksan ajatella sitä, eli kouluun tähtääminen sitten enskeväänä taas! Viime haussa luovutin ennen hakua jo kun totesin et mun on saatava ensin rahajutut kuntoon. Luulis nyt jaksavan opiskella kun on ehtiny jo sitten 2 vuotta unelmoida tietystä alasta. Nää mun lapsuuden haaveet trapetsitaiteilijana kun ei ehkä oo ihan niin realistiset.
PoistaMutta kiitos tästä kommentista :)